XVI/XX

Herään yöllä kun sataa vettä. Sadetta jatkuu aamuun asti. Näyttää ropisevan sisäkäytävän rappusillakin, heh. Muista näkee, että nyt ei oikein nappaisi lähteä taipaleelle. Miulla on gorea päästä kantaan saakka. Muilla ei mitään suojaa tai jotain viritelmiä. Saan varusteistani kunnioitusta ja keskustelua. 'Miten sinulla voi olla kaikkea mahdollista mukana, kun rinkkasikin on noin kevyt' joku sanoo. Selästä täysin irti oleva rinkan säkki on myös ihmetyksen aihe ja heput sivelevät selkääni vesivirtaa simuloiden.

Jätesäkkejä puetaan ja lähtöä valmistellaan

Soitan puhelimestani tsemppibiisin ja jammailen kävelysauvani ympäri. Yleinen fiilis kevenee hiukan ja olemme valmiita ulos.

Klikkaa soimaan ja jatka lukemista..

Avaan oven ja totean itsekseni, että 'vettä tulee ihan alas asti'. ´Eimuutaku etiäppäin´ sanon kaikille suomeksi. Biisin sanat tarttuivat jengiin ja kohta niitä hoetaan jo porukalla sateen ropinassa ja lätäköitä väistellessä.

Matka taittuu hyvin ja ilmakin on kohtalaisen lämmin. Ilmoitin aamulla, että en kulje caminoa, koska siellä saattaa liukastua pahasti, vaan vieressä olevaa pikitietä. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä reitinvalintaani ja seurasivat kiltisti perässä. Gore tykkää kun sitä uitetaan. Hupun sisällä on tunnelmaa. Zekkaan aika-ajoin kännykästä sijaintiamme. Kosketusnäyttö toimii, mutta vesi häiritsee vähän tuntumaa. Vedenpitävä kotelo on sen sijaan mannaa. Seuraan myös pilviä ja totean tilanteen näyttävän hyvältä. Vastaan tulee isoja rekkoja joille moikkaamme. Rekat töräyttelevät meille takaisin ja se piristää kummasti tunnelmaa. Matka etenee ja sanon, että kohta lakkaa sade. Käännyn caminolle ja muut seuraavat perässä. 10 min myöhemmin aurinko alkaa paistamaan ja sade lakkaa. Saan reippaita hymyjä ja otan vastaan ne kiitollisena. Katson kellostani ilmapuntaria ja ilmoitan, että kohta saattaapi roiskia kohta uudelleen. Tauko sattui kuitenkin sopivasti, koska kävimme kirkossa hakemassa erikoisen leiman.

Puoli tuntia myöhemmin se sitten alkoi taas roiskimaan. Päätämme pitää tauon kahvilassa ja hörpätä kuumaa kaakaota. Maksan kaikkien kuuden juomat ja snacksit. Yhteensä 11 € ja viittaan kintaalla heidän tarjoamaan rahaan. Zorro vaihtoi esityksestäni kuivat sukat ja sitten taas baana kutsuu. Ilma paranee koko ajan, mutta välillä tihuttelee. Huomaan, että lämpimällä sadekelillä, samoin kuin helteelläkin Gore-Tex toimii kohtalaisen hyvin. Paremmin kuin Suomessa. Lämmin höyry siirtyy iholta tehokkaammin ja tuulonen auttaa prosessia. Olemme taas maaseudulla ja kävelen Zorron kanssa kahden. Kolmessa tunnissa ehtii jutella kaikenlaista. Arvostan hänen asennettaan. Toisia huomioiva ja mukana vapaaehtoisprojekteissa. Komea nuorimies, jolla on varmasti hyvä tulevaisuus. Loppumatkan paistoi jo aurinko ja hyvä niin. Maaseutumaisematkin paranivat koko ajan.

Saavumme Ponte Ullaan

Maksamme majoituksen ullalle ravintolassa ja kapuamme kolmoskerrokseen. Pieni huone ja parisänky. Hahhaa, kuuluu molempien suusta. Oma huone on vaihteeksi ihan kiva vaihtoehto. Zorro käy suihkussa. Palaamme ravintolaan, jossa muut ystävämme ilmoittavat jatkavansa vielä matkaa. Sanon Zorrolle 'Jään tänne, mutta jatka sinä vaan kavereidesi kanssa'. Lounastamme kaikki porukalla (Olipa taas ateria. Puuh!) ja sitten kaikki muut lähtevät.

Pyörin isossa ruokakaupassa, mutta en meinaa löytää mitään kunnollista retkisyötävää, kuten pähkinöitä tai tummaa leipää. Leivonnaisia on kyllä kaikenkokoisia. Pähkinäsuklaa on ollut hyvää ja sitä ostan nyt kolmannen kerran. Nam. Käppäilen takaisin ja ihailen vuoristomaisemia.

Kylä on hyvin pieni, mutta täältä löytyy kaikki mitä tarvitsen. Tapaan sporttiladyt ja he tervehtivät räiskyvästi. Naiset ovat majoittuneet viereiseen huoneeseen. Eivät selvästi kaivanneet miesseuraa, you know. Jossain vaiheessa taustaäänet eivät enää häirinneet ja filmini katkesi..