torstai 8. syyskuuta 2016

XI/XX

Lähdettiin taas porukalla hapuilemaan. Tällä kertaa asfalttitietä. Hyvä puoli on se, että kiemurtelemme vuorten yli ja näkymät ovat hulppeat. Hämy vaihtuu punaiseksi, josta vaivihkaa siniseksi ja edelleen kirkkaaksi päiväksi. Mitä ylemmäs kavutaan, sitä kaukaisempia vuoria ilmestyy horisonttiin. Aavemaisia jättiläiskumpuja loputtomiin ja joka puolella. Jack poimii puusta jotain hedelmiä ja minäkin syön niitä pari. Vihreitä, karvaisia, luumunkokoisia ja todella mehukkaita. Kuin kiiwejä. En ole ikinä nähnyt tällaisia. Antonio taivaltaa taas reippaasti edellämme. Hän jää Super Marion kanssa takapartioon. Laaksossa siintää iso järvi. Niitä en ole matkallani montaa nähnyt ja uskon järven olevan siksi erittäin tärkeä alueen ihmisille. 

Rautatie halkoo solia & vuoria ja
näyttää täältä ylhäältä katsottuna aivan leikkiradalta Teletappien maassa.

Pidän Jackin kanssa taukoa maailman laella. Hän on huipputyyppi ja meillä synkkaa jutut hyvin. Lohkon banaania ja hän appelsiinia. Jack aloittaa taas jonkun laulun espanjaksi ...mie jatkan sitä englanniksi. Laulu kertoo tästä hetkestä eli platanon ja naranjan syönnistä. Zorro saapuu ja kävelee sujuvasti päätään pyöritellen ohi, kun myö heilutellaan vesipulloja ja rallatellaan.


Ylängön pellot ovat karuja ja kylät autioitumassa. Liekö tällekin kylälle käynyt niin, kun ainoastaan kissa toivottaa minut tervetulleeksi kävellen pitkän matkaa vierelläni.

Kovasti kaverilla on asiaa, kun naukuu ihan mahottomasti

Kyselen kuulumisia ja saan kyllä hyvän katsekontaktin, mutta ei anna koskea, enkä kieltäkään tajua. Lopulta kissa poikkeaa pihalle; ilmeisesti kotio kahville. Pari kilsaa taas maailman laella ja sitten seuraava kylä. Koira viipottaa vastaan ja johdattaa vuorostaan Zorroa pitkän matkaa. Sangen mielenkiintoista. Seuraavassa hetkessä; yhtäkkiä kadulla seisookin hevonen!


Lampaat määkivät vasemmalla ja hevonen tulee oikealta tielle vastaan. Noniin?! Täällä ei oo vissiin ennen ihmisiä käynytkään. Sukkuloimme itsemme ohi ja tuumaamme, että mitähän on seuraavassa kylässä.

Siellä onkin baari 😬 Seinät täynnä pyhiinvaeltajien tervehdyksiä ja paikallisia ihmeellisyyksiä. Tuttuja naamoja tiski täynnä ja sinnehän sitten minäkin suunnistan. Joku tilaa kaikille shotit paikallista vihreää ainetta. Salute! Klik klik klik ja minä vedän tietysti ainoana pohjanmaan kautta. Voittajantuntua ilmassa. Jokaisella on tavoitteensa, mutta aistin heissä selvästi samankaltaista oivaltamista ja mielenrauhaa. Ehkä pyhiinvaeltajien ajatusmaailmassa tai elämänkokemuksissa on joitain samankaltaisia piirteitä. Nyt kuitenkin mantrat syrjään ja nautitaan tästä ainutlaatuisesta hetkestä!

Caminon varrella on silloin tällöin peregrinoille kivoja taukopaikkoja

Tätä kirjoittaessani pätkähti päähäni, että pitäisiköhän joskus kirjoittaa kirja jostain aiheesta. Esim. pyhiinvaelluksellani on tapahtunut niin paljon kaikkea kivaa, että niitä ei saa millään mahtumaan järkevästi. Värikäs mielikuvituksenikin pääsee valloilleen vain puoliksi. Lopetan tämän päivän tylysti kuviin..



Ruokaostoksilla ja paikallisten kanssa kuulumisia vaihtamassa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti