Tämä päivä on tylsä ja kovaa asfalttia koko matkan Ourenseen. Olisi voinut siirtyä vaikka bussilla. Varasin kotoa puhelimeeni paljon musiikkia, mutta kertaakaan en ole vielä halunnut sitä kuunnella. Enkä ole kuunnellutkaan. Nyt laitan luurit korvaan ja yritän löytää tästä hetkestä jotain hyvää. Ei onnistu. Ei vaan pysty...
Laita pyörimään ja jatka lukemista...
Tervetuloa pyhiinvaeltajat 😟
Tunnen selvästi kuinka levossa olleet aivoni aktivoituvat, kuin kuumaan veteen tiputetun lämpömittarin elohopea. Arjen ToDo-lista pullahtaa päällimmäiseksi ja seuraavien hetkien ajatusmaailma olisi sitten tätä. Plääh! Okay, let it be this way, for now. Päivän kohokohta oli aiemmin kohtaamani pappi. Kävelin siistin pikkukylän raittia ja pappi kauniissa puvussaan, iso risti kaulalla nosti kättään ja lausahti jotain & Buen Camino. Hieno hetki, joka häipyi nopeasti Ourenseen saamaani aivoräjäyksen johdosta.
Välppään kamojani sängynpeitteellä. Menee tovi ennen kuin kuuluu muuta tepastelua. Antonio, Raul ja Three Amigos saapuvat onneksi seurakseni. Naiset ja muutama fillaristi majoittuvat lisäksi toiseen huoneeseen. Ensi yö nukutaan restauroidussa luostarissa. Amigot ovat keksineet vielä tälle päivälle ohjelmaa. Surffailemme pitkin katuja ja etsimme avoinna olevaa ruokapaikkaa. On siesta-aika, mutta löydämme baarin ja kohta on mahat täynnä. Sitten katujunaan ja köröttelemme 45 minuuttia jonnekin...
Matkalla näen erikoisen sillan. Hieman pidempi steppirata.
Täysi juna purkautuu ihmisistä ja kaikki suunnistavat kuumille lähteille. Alueelle, jossa on lukuisia erilämpöisiä luonnonaltaita. Vautsi vau mikä paikka!! Lähellä lienee tulivuori tai joku reikä pallon ytimeen. Pian jo köllöttelemmekin ihanassa vedessä. Aijaijai. Zorro kertoo viereisille ihmisille caminostamme ja siitä, että mie oon suamest. Mies kysyy 'Onko tämä sinulle liian kuumaa'. Vastaan 'Eiku sopivan lämmintä. Satanen saunassa alkaa olemaan kuuma'. Amigot nauravat ja mieskin hiffaa, että niinhän se onkin. Sanon vielä 'Sen jälkeen kun menee talvella terassille -30 asteiseen ilmaan tai hyppää pariasteiseen avantoon, ni vot vot'. Kaikki rämähtävät nauramaan ja pyörittävät päätään! Sanon 'Yhtä hulluja olette tekin, kun kuuman päivän jälkeen vielä kuumaan veteen menette'. Sitten Zorro lähtee mukaani jokeen vilvoittelemaan ja aijai kun onkin raikas kokemus. Lillumme vierekkäin, vain pää pinnalla kylmässä joessa. Nautimme tästä hetkestä tonnilla. Toteamme, että olemme onnekkaita, kun saamme olla täällä hyvässä seurassa ja toteuttaa tällaisia juttuja. Unohtumaton kokemus kertakaikkiaan!
Tutustun lopuksi alueeseen ylhäältäkin päin. Kuvailen sillalta ja seisoskelen tovin kaiteeseen nojaillen. Lasken ja lueskelen lukkoja. Mielenkiintoinen ilmiö, josta itse en ole koskaan syttynyt. Yritän kuitenkin asettua parien ajatusmaailmaan ja kuvittelen kuinka tärkeän hetken he kaikki ovat viettäneet juuri tässä. Kuulin taannoin sanonnan 'Olet kuka tahansa'. Pisti miettimään tässä hetkessä. Voisin sanoa noin lukon kiinnittäjälle, mutta jos roolit olisivatkin päinvastoin, niin loukkaus olisi suuri. Ainutlaatuisuutemme on lahja, joka meidän tulee muistaa joka päivä. Toinen tai toisen erilaisuus on yhtä arvostettava asia, vaikka hän tuntuisi olevan kuka tahansa. Kaivan taskustani kävyn ja väännän siitä yhden lehden. Pudotan lehden uomaan muistutukseni itselleni.
Olen kuka tahansa, mutta ainutlaatuisen tärkeä itselleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti