VII/XX

Hemmot on taas aamuvireessä ja eihän miunkaan sitten auttanu jäädä makoilemaan. Klo 07 painellaan taas kylänraittia Pezlit vilkkuen. Kaskaiden & sirkkojen konsertti on huumaava, kun kukot ja koirat koisii vielä. Mittari näyttää +14°C. Taivas on koko horisontissa verenpunainen, myös lännessä. Meilläpäin sanotaan, että aamun rusko, päivän pasko. Täälläpäin ehkä niin, että aamun rusko, päivän porotus.

Aurinko ponkaisee esille tutun varmasti ja näyttävästi

Ihminen ei kykene luomaan mitään näin kaunista, mutta onneksi luonto tekee sen puolestamme. Kunhan vain muistaisimme avata silmämme ja katsoa. Minä muistan :)

Tässä vaiheessa osaan jo peilata päivien eroja. Huomaan sen kuitenkin olevan turhanpäiväistä. Ongelmia ei ole ollut varusteiden tai kunnonkaan kanssa. Kone kulkee tai sanoisinko, että meno on ollut nautinnollista, koska maisemat harmonisoivat mieltäni ja puhelimen näytössä on lentokoneen kuva. Päivä päivältä huomaan miten matkan fyysisyyden osuus ajatusmaailmassani vähenee koko ajan. 'Tätä sitä tultiin hakemaan', sanoin joskus ironisesti Lapissa Hammastunturilla, kun käveltiin heeladaagen kylmässä vesisateessa ja pystyteltiin leiriä läpimärkinä. Ei paljoa naurattanut silloin, mutta nyt sitäkin on hauska muistella. Jack ja Zorro pysähtyvät juomatauolle ja jäämme yhdessä odottamaan Super Mariota. Hän on lyhin ja kävelee meistä sen pisimmän matkan, ainakin askelissa. Pian jo näkyykin iloinen matkaaja ja jälleennäkeminen on aina yhtä hienoa. Mitään ei ole sattunut.

Iloinen jälleennäkeminen 😀

Amigot täyttävät lähteestä leilinsä ja kehottavat minua samaan. Hörppään mukillisen ja sanon, että jos parin tunnin päästä juoksen kanervikkoon, niin selviän ehkä hengissä. Jos tulee heti ajolähtö, niin voitte soittaa suoraan mustan auton paikalle. Tauko tekee hyvää ja läppä lentää. Puhumme siitä miten pienestä on kiinni että satuimme tapaamaan. Molempien piti aloittaa camino vuorokautta myöhemmin, mutta näin kävi ja hyvä niin. Nuoret eivät malta hengähtää istuen kuten minä, mutta hienoa nähdä miten he ovat sisäistäneet lihasten venytyksen ja ottaneet sen ihan vakio-ohjelmakseen.

Jack näyttää minulle pihapiirissä olevaa kasvia, jonka marjat ovat hyvin myrkyllisiä

Marjoista tehdään kuulemma lääkettä ja jotain huumetta. Ei kokeilla kuitenkaan yrtin taikavaikutuksia. Saavumme kylään, josta vielä pitää kavuta kilsan verran ylämäkeä. Asfaltti hakkaa jalkoihin ja pakottaa lihaksia. Mäellä on iso urheiluhalli, jonka siipeen on kalustettu ihan ok albergue. Suihkun ja siestan jälkeen ei väsytä taas yhtään ja käyn syömässä samassa rakennuksessa olevassa baarissa. Palvelu on taas hyvää ja ruoka ok. Illalla lueskelen ajan kuluksi vieraskirjaa.